Berberikirjallisuus on yhtä monimuotoista kuin heidän historia, kulttuurit ja kielet. Mutta mitä meillä on käytettävissä? ja miksi ei ole enemmän?
Berberit ovat epähomogeeninen ryhmä Pohjois-Afrikan ihmisiä, ja heitä yhdistää pikemminkin kulttuuri, historia ja kieli kuin etnisyys. Monilla berberin kielillä ne tunnetaan nimellä Imazighen, joka voidaan kääntää "vapaiksi ihmisiksi". Sana Berber englanniksi tulee latinalaisesta berberuksesta, joka tarkoittaa henkilöä, joka asuu Rooman maailman ulkopuolella. Marokossa, Algeriassa, Tunisiassa, Libyassa, Länsi-Saharassa, Malissa ja Nigerissä on merkittäviä berberipopulaatioita. Berberien kieliä on monia erilaisia, mikä tarkoittaa niiden maantieteellisen leviämisen ohella, että kirjallisuutta ei ole. Berberin puhujia on arviolta 30–40 miljoonaa. Vaikka berberit ovat yleensä olleet arabisoituneita, berberien kielet ovat vaikuttaneet myös Maghrebi-arabiaan.
Kuten suuren osan Pohjois-Afrikan kirjallisuudesta, myös berberikirjallisuus oli perinteisesti suullinen. Vaikka kansan tarinojen kokoelmia on julkaistu. Siitä lähtien, kun maat, joissa berberiväestö on suuri, itsenäistyivät, on kuitenkin löydettävä todellista, paikallista kulttuuria ja identiteettiä. Berberien kieli on epäedullisessa asemassa muiden alueen kielten kanssa. Tämä johtuu osittain sen valtavista ja toisinaan käsittämättömistä eroista, sen maantieteellisestä leviämisestä ja arabian kielen vahvuudesta koulutuksessa, tiedotusvälineissä ja virkavallassa. Berberit ovat kirjoittaneet myös muilla kielillä, erityisesti ranskaksi ja arabiksi.
Berberiopas © Herra Seb, Flickr
Kaikista näistä syistä vaikuttaa mahdotonta määritellä yhtä berberikirjallisuutta. Assia Djebarin alun perin ranskaksi kirjoitettu kieli, jonka veri ei kuivu, käyttää klassisia arabia- ja berberiteemoja nykytapahtumien ilmaisemiseen.
Berberin naiset esittävät perinteistä tanssia © Sanhaja
Marokkolainen Mohammed Choukri on myös berberin alkuperää, mutta kirjoitti arabiaksi. Hänen omaelämäkerran kirjassaan "Leipä yksin" kertoo vaikeuksista, joita hänen on kohdattava, ja etsimään parempaa elämää. Se oli kielletty Marokossa, koska siinä viitattiin teini-ikäisiin seksuaalisiin kokemuksiin ja huumeisiin.
Monet berberikirjoittajat, kuten Kateb Yacine, Malek Haddad ja Mouloud Feraoun, ei ole vielä käännetty, ja ne ovat saatavana vain ranskaksi.
