Osana ”20 kirjallista kääntäjää alle 40” -sarjaamme haastattelimme ranskalaisen ja italian kielen kirjallisuuden kääntäjää André Naffis-Sahelyia.
Kääntänyt kirjailijoita ja runoilijoita Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä, Ranskasta, Italiasta
Viimeisimmät käännökset: Alessandro Spina; Piikkilangan ulkopuolella: Abdellatif Laâbin valitut runot
Kunniamaininnat: englantilaiset PEN: n kirjailijat käännöspalkinnossa
Erikoistunut: Runoilija, Luvattu maa: Runot kiertävästä elämästä (pingviini)
Lue: "Kunnia niille, jotka kiduttavat meitä", kirjoittanut Abdellatif Laâbi
Mitä käännät tällä hetkellä?
Työskentelen parhaillaan graafisen romaanin, jonka otsikkona on Une éternité à Tanger, luomiseksi Norsunluurannikon kirjailija Titi Faustinin ja Kamerunin kuvittajan Nyoum Nganguén kanssa. Tangerissa oleva ikuisuus kertoo Gawa-nimisen teini-ikäisen matkan muuttaessaan kotikaupungistaan, fiktiiviseen Afrikan pääkaupunkiin Gnasvilleen Tangeriin, matkalla matkalle Eurooppaan, missä hän toivoo paeta taloudelliset, poliittiset ja sosiaalinen kärsimys, joka vaivaa hänen kotimaahansa. Minun käännökseni julkaistaan maaliskuussa 2017.
Mitä lähestymistapaa tai menettelytapoja käytät kääntäessäsi?
Kun kyse on varsinaisen käännösprosessin haasteista, en ole koskaan ollut puolueellinen mihinkään käännöksen ympärille rakennettuun teoriaan: mielestäni suuri osa prosessista on intuitiivinen. Tästä huolimatta, riippumatta siitä, ovatko käännökseni kirjoittajat olleet ”kuolleita ja kanonisoituja” vai “eläviä ja vakiintuneita” vai edes yksinkertaisesti ”syntymässä”, minun on asetettava itselleni sama testi: “Voinko tehdä heidän tekstinsä oikeudenmukaisuuden ?” Olen kääntänyt kaksikymmentäyksi kirjaa ja kolmea toimeksiantoa lukuun ottamatta "käsin poiminnut" kaikki kirjailijani sen perusteella, täydentäisivätkö omat omat ominaislauseeni heidän omaani.
Millaisia töitä tai alueita kiinnostat?
Käännöksen jälkeen seitsemän marokkolaisten kirjailijoiden kirjaa minun on todennäköisesti sanottava, että työni suuntautuu kohti Pohjois-Afrikkaa. Siitä huolimatta, jokainen työni, jonka olen työskennellyt, jätti varmasti pysyvän vaikutelman. Kukaan ei pannut minut nauramaan kuten Balzacin työntekijän fysiologia, kun taas Zola's Money teki minusta melankolisen ja surkean. Rashid Boudjedran The Barbary Figs veti minut alas eurooppalaisen kolonialismin kaninreiästä Pohjois-Afrikassa, kun taas Abdellatif Laâbi (Piikkilangan ulkopuolella: Valitut runot) nosti minut siitä. Olen oppinut paljon myös muilta, mutta Alessandro Spina oli ehkä kirjailija, jonka halusin tavata eniten, mutta hän kuoli samalla viikolla, kun allekirjoitin sopimuksen hänen kääntämisestä, mikä tarkoittaa todennäköisesti eniten ylpeyttä The The Confines of the Shadow, useiden sukupolvien eepos sarja Libyassa vuodesta 1911 öljyn löytämiseen 1960-luvulla. Se on sykli, joka käsittää kuusi romaania, novellin ja neljä tarinakokoelmaa. Käännökseni 1. osa julkaistiin vuonna 2015, ja nide 2 seuraa vuoden 2017 lopulla.
Kuka tai mitä on joitain käännöksetöntä kirjailijaa tai teosta, jonka haluaisit nähdä englanniksi? Miksi?
Olen hoitanut elinikäistä intohimoa saudi-kirjailijan Abd al-Rahman Munifin (1933–2004) työhön, jonka romaanikvintetti Cities of Salt kuvaa kaavioita siitä, kuinka kylän elämä käännettiin päähänsä etsimällä öljyä 1920-luvulla, ja vallankumoukselliset muutokset, jotka syntyivät Persianlahdella tämän löytön seurauksena. Vaikka Peter Theroux käänsi suolakaupungit osaavasti, olisi hienoa nähdä, että joku ryhtyy kääntämään Munifin historiallisten romaanien trilogian Ard as-sawad / The Dark Land, joka kiertää Irakin viimeisen Mamluk-hallitsijan elämää, trilogian., Dawud Pasha. Munifin työ on kielletty Saudi-Arabiassa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa, joissa hän on silti erittäin suosittu.
