On epäilemättä, että makedonialaisten puhuttava kieli on vanha, vaikkakin sen luokittelukysymys on herättänyt kovia perusteluja. Jotkut väittävät, että makedonian kieli ei ole oikeastaan kieli - vain bulgarian murre -, kun taas toiset väittävät, että sitä ei pitäisi edes kutsua makedoniaksi (koska se on myös Pohjois-Kreikan alueen nimi). Voit kuitenkin olla varma: täällä on paini vaikeisiin kysymyksiin ja purkaa kielen historia. Kulttuurimatka.
Kauppapaikka Skopjen vanhassakaupungissa kauniina kesäpäivänä, Makedonia © SF / Shutterstock
Skopje, Makedonian pääkaupunki, on kiehtova paikka. Ympäröivä kasvisto tuntuu Välimeren alueelta, vaikka maa on saari. Tärkeät rakennukset - tai rakennukset, joita ajattelet saamaan mielenkiintoisiksi - ovat kreikkalaisia. Niiden vieressä on muunlaisia muokkauksia, jotka tuntuvat tutuilta jokaiselle, joka on matkustanut entisessä kommunistisessa Itä- ja Keski-Euroopassa. Ja rapattu noille rakennuksille ja tuon Välimeren kasviston joukossa on yksi konkreettinen merkki, joka kertoo, että olet slaavilaisessa maassa: kyrillinen aakkoset.
Skopjen kaupungin arkkitehtuuri ja rakennukset © Aito matka / Shutterstock
Skopjesta löydät myös patsaan miehestä, joka on luonut varhaisen version kyrillisestä kirjasta ja lainannut sille nimensä jälkikäteen. Valkoisten pylväiden ja pronssin, toga-verhottujen kuninkaiden ja sotureiden joukossa on kaksi parrakasta hahmoa, jotka näyttävät selvästi uskonnollisilta ja joilla on symboleja asemansa todistamiseksi: tyylitelty paimenen kaari ja kirja. Nämä kaksi miestä ovat pyhät Cyril ja Methodius, jotka kunnioitetaan koko slaavilaisessa maailmassa heidän kielelleen maksamien palvelujen ja kaikkien sen variantteja puhuvien ihmisten takia.
Veistos Skopjessa © SF / Shutterstock
Nykyään asiantuntijat pyrkivät ryhmittelemään slaavilaiset kielet kolmeen haaraan: itäinen haara, johon kuuluvat venäjä, ukraina ja valkovenäjä; länsimainen haara, joka koostuu tšekistä, slovakiasta, puolasta ja useista vähemmistökielistä; samoin kuin eteläinen, entisen Jugoslavian (sloveenin, kroatian, serbian, Bosnian ja Montenegron) kielet sekä bulgaria ja makedonia. Kun Cyril ja Methodius kävelivät maata 9. vuosisadalla, nämä kielet olivat kuitenkin vasta tuskin alkaneet erottua.
Näille kahdelle mahdolliselle pyhimylle, jotka tulivat Thessalonikan ympäröivältä alueelta tuolloin Bysantin valtakunnassa, annettiin suuri tehtävä: kristittyä Moravan slaavit. Jos tämä nimi vastaa tänään Tšekin tasavallan kaakkoispuolta, silloin se merkitsi aluetta, joka ulottui Etelä-Puolasta Länsi-Unkariin. Koska itse slaavia, nämä kaksi munkkia olivat hyvin varusteltuja seuraamaan pohjoisia kollegansa. He myös pystyivät tekemään sen, mitä kukaan pohjoislaavista ei ollut edes yrittänyt: kääntää Raamattu kielelle, joka olisi ymmärrettävissä kääntämättömille joukkoille.
Skopjen arkkitehtuuri ja rakennukset, yksi monista kaupungeista, joihin voi helposti käydä yhdessä päivässä Kosovosta © Authentic travel / Shutterstock
Mitään slaavilaisen kielen versiota ei kuitenkaan ollut kodifioitu, ja sen kirjoittaminen vaati ensin kielen luomista, joka pystyisi sieppaamaan sen äänet. He tekivät tämän glagoliittisella aakkosella, joka näyttää rumeenilta tai jopa Tolkien-eskiltä nykyaikaisille silmille. Tämä muutetaan lopulta yksinkertaisemmaksi, mutta samalla tavoin hyödylliseksi kyrilliseksi aakkoseksi, joka on nykyään vakio monissa slaavilaisen maailman maissa, mukaan lukien entinen Neuvostoliitto ja myös nykyinen Makedonia. He kirjoittivat kielen, jota nykyään kutsutaan nimellä Vanha kirkon slaavilainen kieli.
Kieli, jonka pyhät Cyril ja Methodius kodifioivat ja käyttivät Raamatun kääntämiseen, oli pohjimmiltaan heidän puhumansa kieli, joka tuolloin oli molemminpuolisten slaavilaisten kanssa ymmärrettävissä, vaikkakaan ei todennäköisesti sama murre. Tälle murreelle on kuitenkin vaikea antaa nimeä. Pyhät olivat slaaveja Kreikan Makedoniasta, ei maasta, jota nykyisin kutsutaan Makedoniaksi. He eivät myöskään ollut lähtöisin nykyisestä Bulgariasta. Tietenkin, kun puhut 9. vuosisadalta, sinun on muistettava, että kaikki kaksi slaavia näistä kolmesta paikasta olisivat voineet ymmärtää toisiaan.
Kansanryhmä Albanian kulttuuriseura Jahi Hasani Cegranesta, Makedoniasta © Zvonimir Atletic / Shutterstock
Sittemmin syntyneiden vuosisatojen ajan slaavilaiset kielet ovat kehittyneet pisteeseen, jossa Morvaviaan vieraileva makedonialainen todennäköisesti vain pystyisi valitsemaan pari kohdetta valikosta, eikä paljon muuta. Bulgarialainen makedonialainen kykenee kuitenkin toimimaan paljon paremmin. Kielet ovat niin samankaltaisia, että bulgarialaiset eivät yleisesti tunnusta makedonian kieltä omalla kielellään, jotkut mieluummin viittaavat sen bulgarian murreeseen. Itse asiassa nykyisessä Makedoniassa asuvat ihmiset olisivat jo kauan sanoneet saman asian itse. He viittasivat kieleensä bulgariaksi, vaikka se oli riittävän erilainen, että 1800-luvulle mennessä kovia erimielisyyksiä oli puhjennut yrittäessä yhtenäistä kodifiointia. Bulgarian intellektuellit päätyivät kuitenkin hylkäämään kaikki kompromissit yhtenäisestä makedo-bulgarian kielestä.
Pyynnöt löytää eri kielen nimi tulivat äänekkäämmin ja pysyvämmin, kun ajatus erillisestä makedonialaisesta kansakunnasta kasvoi, mutta se ei tarkoita, että makedonian kieltä ei ollut ennen sitä. Nämä puhelut saavuttivat päänsä vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja nykyaikaisessa muodossa oleva makedonian kieli ei ollut kodifioitu vasta vuonna 1944. Makedonian kansallismielisyyden alusta lähtien kysymys Makedoniasta - siihen sisältyvän kielen kanssa - on ollut syvästi kiilattu keskellä poliittista taistelua. "Poliittisilla näkemyksillä makedonian kielellä" on jopa oma Wikipedian sivu. Politiikka kuitenkin sivuuttaa, kodifiointi heijasti vain kieltä, jota ihmiset jo puhuivat.
Ihmiset kävelevät Skopjen vanhankaupungin läpi, joka koostuu monista kapeista kaduista, jotka ovat täynnä kauppoja, ravintoloita ja jopa kauppapaikkoja © trabantos / Shutterstock
Yritettäessä vastata kysymykseen siitä, mikä kieli saa vanhan kirkon slaavilaisen väitteen välittömäksi esi-isikseen, oikein vastaus olisi ehkä sekä makedonia että bulgaria. Loppujen lopuksi he kaksi miehittävät oman haaransa slaavilaisessa kielellisessä sukupuussa. Molemmat pitävät elementtejä, jotka ovat kadonneet muista slaavilaisista kielistä -artikkeleista, esimerkiksi tapa, jolla nämä käsittelevät verbejä. Heidän sanakirja muistuttaa itäslaavilaisia kieliä, kuten venäjää, vaikka heidän maantieteellisen alkuperänsä pitäisi asettaa ne lähemmäksi eteläslaavilaisia kieliä, kuten serbia.
Makedonia ja bulgaria kehittyivät eri tavoin kuin muut slaavilaiset kielet, prosessi, joka alkoi aikoinaan aikaan, jolloin Cyril ja Methodius päättivät kirjoittaa muinaisen murransa. Kun vanha kirkoslaavilainen syntyi, kieli oli yksinkertaisesti yksi, kun taas nyt on kaksi.
Joillekin Skopjen ympärillä oleva katselu saattaa ajatella varastettuja symboleja, kuten kreikkalaisia sarakkeita tai kahta pyhää. Vaikka kukaan ei kiistä sen asemaa itsenäisenä maana, poliittiset taistelut kiehuvat silti Makedonian ympärillä, vaikka et koskaan epäillään sitä kävellessäsi pääkaupungin läpi kohti matkaa Kiriliin ja Methodiukseen. Kävelivätkö he joen varrella, missä heidän patsas nyt seisoo, kun he matkasivat Moraviaan? He eivät olisi kutsuneet aluetta kotiin, mutta tässä tapauksessa makedonialaiset - ja bulgarialaiset ja jopa kreikkalaiset - voivat varmasti vaatia heitä.
Ihmiset ohittavat muinaisen kivisillan Makedonian pääkaupungissa Skopjessa, joka johtaa Makedonian aukion päälle © trabantos / Shutterstock
