Suomen itsenäisyysjulistuksena Venäjältä, joka pidettiin 100 vuotta sitten 6. joulukuuta 1917, auttoivat paitsi poliittiset voimat, myös taiteet, lisäämällä suomalaista mielenkiintoista asennetta väestön keskuudessa. Suomalaisen elokuvan varhaisvuosit ovat vaikuttaneet siihen merkittävästi, ja kulta-aika auttoi ylläpitämään asennetta seuraavina vuosina. Tämä on koko tarina.
Aikaiset vuodet
Taistelu Suomen itsenäisyydestä 2000-luvun alkupuolella osui elokuvan kehitykseen. Suomi sopeutui nopeasti taiteelliseen väliaineeseen. Ensimmäinen elokuvateatteri avattiin Helsingissä vuonna 1904 ja ensimmäiset elokuvat otettiin samana vuonna. Ensimmäinen suomalainen elokuvastudio, Atelier Apollo, perustettiin vuonna 1906, ja se tuotti yli 100 lyhytelokuvaa vuosina 1906–1913. Suomeen tehtiin vuosina 1914–1917 350 elokuvaa, joista 28 oli kokopituus.
Atelier Apollon näyttelijät vuonna 1910 © Suomen ruotsalaisen kirjallisuuden seura / Flickr
Varhainen suomalainen elokuva erotti muusta maailmasta sen, että maa oli edelleen suurelta osin suojassa ulkopuolisilta vaikutuksilta. Kun varhainen Hollywood oli täynnä lumoavia elokuvatähtiä, kauniita pukuja ja hienostuneita sarjoja, varhaissuomalainen elokuva keskittyi pääasiassa säännöllisiin maalaisiin, jotka silloin muodostivat kuitenkin suurimman osan Suomen väestöstä. Elokuvissa esiteltiin heidän ankaria olosuhteita, päivittäisiä kamppailujaan ja Suomen maaseudun kauneutta (vaikka tämä olisikin vielä ennen väri- ja HD-kameroita). Tämä vetoaa suuresti suomalaisiin, ja joitain elokuvia näki neljäsosa maan väestöstä.
Kuten Savonlinna-oopperajuhlat, myös suomalainen elokuva veti yleisönsä tuottamalla elokuvia suomen kielellä ruotsin tai venäjän sijasta. Suurin osa heidän juonnoksistaan oli sovitettu suomalaisiin näytelmiin tai romaaneihin, etenkin Aleksis Kivin, kirjailijan, joka on vaikuttanut suuresti Suomen itsenäisyysliikkeeseen, teokset. Jotkut tämän aikakauden tunnetuimmista elokuvista ovat The Moonshiners, ensimmäinen Suomessa tehty elokuva, ja Sylvi, joka on mukautettu suomalaisen kirjailijan Minna Canthin näytelmästä, mutta on valitettavasti nyt kadonnut.
Minna Canth, ”Sylvin” kirjoittaja © WikiCommons
Vuonna 1916, viimeisessä ojassa yritettäessä ”venäläistää” maata, kuvaaminen kiellettiin Suomessa, mutta aikaisemmat elokuvat olivat jo saaneet vaikutuksensa. He olivat auttaneet rakentamaan suomen kielen ja kulttuurin ymmärtämistä entistä paremmin, mikä edisti maan itsenäisyyttä vuonna 1917.
Kultainen aika ja itsenäisyyden jälkeinen aika
Jopa Suomen itsenäisyyden ja siitä johtuvan sisällissodan jälkeen jännitteet Suomen valkoisten ja venäläisten punaisten välillä olivat edelleen korkeat. Venäjän haltuunottoa pidettiin jatkuvasti, mikä toteutui, kun Venäjä hyökkäsi Suomeen vuonna 1941.
Kun suomalainen elokuva saavutti todellisen kultakauden ja ”talkie” otti haltuunsa, elokuvat jatkoivat suomalaista mielenkiintoisen asenteen liekkejä. Risto Orko, yksi Suomen Filmin johtajista, oli luja suomalainen nationalisti ja aktivisti, joka teki monia elokuvia, joissa kuvattiin venäläisiä roistoina ja suomalaisia rohkeina sankarina. Merkittävimpiä ovat jalkaiskomiehen morsian, isänmaallinen lämmin elokuva, jossa esitetään nationalistisia kappaleita, ja Helmikuun manifesti, joka otti uskomattoman venäläisen vastaisen näkemyksen tapahtumasta, joka herätti itsenäisyysliikkeen. Nykyajan mukaan näitä elokuvia pidettäisiin propagandana, ja jotkut niistä kiellettiin myöhemmin, mutta ne olivat silti tärkeitä tuolloin suomalaista mielenkiintoista asennetta ajatellen.
Edelleen jalkaväenmiesten morsiamesta © WikiCommons
