Temppeliaukion-kirkko, joka tunnetaan myös nimellä kalliokirkko tai kallion kirkko, on yksi Helsingin pienimmistä, mutta suosituimmista kohteista. Näin suoraan luonnolliseen graniittirokkoon rakennettu kirkko ja konserttipaikka tulivat Helsingin epätavallisimmaksi kirkkoksi.
Kirkon ulkopuoli talvella / Guillaume Baviere / Flickr
Nykyisen Töölön seurakunnan kirkon suunnitelmat tehtiin jo vuonna 1906, jolloin Helsinkiä rakennettiin nopeasti ja nykyaikaistettiin. 1930-luvulla järjestettiin useita suunnittelukilpailuja, mutta kukaan ei toimittanut tyydyttäviä suunnitelmia. Toinen maailmansota lopetti väliaikaisesti suunnitelmat ja sodan jälkeen Suomi oli syvästi velkaa ja piti keskittyä ponnisteluihinsa korvausten maksamiseen Neuvostoliitolle.
Kun Suomi maksoi korvaukset vuonna 1961, he järjestivät uuden kilpailun. Arkkitehtiveljen Timo ja Tuomo Suomalainen (joiden sukunimi tarkoittaa kirjaimellisesti suomen kielellä) voitti toisen kilpailun. Alun perin he pelkäsivät, että kivien käyttäminen seiniin olisi liian radikaalia, mutta heille ilmoitettiin, että kivet tekisivät erinomaista luonnollista akustiikkaa. Heidän lopulliseen suunnitelmaansa sisälsi luonnonkiven käyttö paikalla sen sijaan, että se tyhjennettäisiin ja upotettaisiin kirkko suoraan siihen yhdessä seurakunnan seurakunnan rakennusten kanssa sivulle. Niiden tarkoituksena oli käyttää kattoikkunan luonnollista valoa, kattoa pitämällä kuparilla reunustamalla kupolilla ja sisällyttää lattiaan kanavia kivien huijaaman veden kuljettamiseksi, etenkin lumen sulamisen aikana.
Temppeliaukion kirkko © Jorge Láscar / Flickr
Silti uuden kirkon yleinen mielipide oli alun perin negatiivinen. Töölön ihmiset halusivat perinteisen katedraalin. Kriitikot kokivat myös, että kalliokirkko ei olisi tarpeeksi kristitty ja että se näyttäisi liian paljon puolustusbunkkeralta. Kirkko pelkäsi myös liiallista ylenmääräisyyttä, kun sen rakennuksessa käytetty raha voitaisiin käyttää paremmin nälänhätäuhreihin Biafrassa (valtio, joka oli hetkeksi olemassa Nigerian sisällissodan jälkeen). Jotkut paikalliset kristilliset opiskelijat jopa graffitoivat hänelle sanan 'Biafra' rakennustyömaan yli, mikä oli yksi ensimmäisistä Suomessa tapahtuneista julkisen graffititapahtumista. Alkuperäiset suunnitelmat lopulta supistettiin ja lopulta rakennus maksoi vain neljä miljoonaa suomalaista markkaa, mikä vastaa noin 670 000 euroa.
Taivallahden kirkon avaaminen vuonna 1969 (se nimettiin uudelleen Temppeliaukion-kirkoksi vuonna 1971) vaimensi välittömästi opposition pelot ja oli valtava osuma. Palvelut olivat usein täynnä kapasiteettia, ja jokainen kausi houkutteli satoja tuhansia kävijöitä. Vuonna 1972 se saavutti puolen miljoonan kävijän vuodessa, määrän, jota kirkko ylläpitää nykyään.
Temppeliaukio / Temppeliaukion Kirkko © kirjastonhoitaja / Flickr
Temppeliaukion palvelee nykyään yhteisöä sekä turistikohteena että toimivana kirkkona. Erityisen suosittu hääpaikka, luonnollinen akustiikka ja taiteellinen merkitys tekevät siitä myös suositun konserttipaikkana ja taitetilana. Rukouskortit aulassa tarjoavat terveisiä vierailijoille kymmenillä kielillä. Arkkitehtuurin harrastajat tekevät edelleen pyhiinvaellusreittejä ympäri maailmaa nähdäkseen kirkon. Erityisesti ennen kaksikymmentäkolme valoa tulvii kattoikkunasta ja paistaa jääkauden raon kohdalta valmistetulle alterille.
Kirkon alttari / Harvey Barrison / Flickr
Pieni mutta kaunis ja hyödyntää parhaiten luonnonvarojaan, Temppeliaukion-kirkko on Suomen itsensä symboli ja epäilemättä menee historiaan yhdeksi sen tärkeimmistä kohteista.
