Venäläinen kirjallisuus on saanut nimensä itselleen ulkomailla. Dostojevskin, Tolstoi ja Puškinin nimet tunnustetaan hyvin vuosia heidän kuolemansa jälkeen ja ne ovat jatkuvasti inspiroineet kirjailijoiden sukupolvia. Ne, jotka löysivät inspiraatiota venäläisestä kirjallisuudesta ja ihailivat maan kirjoittajia, perustivat omat kirjoitustyylinsä ja tekivät itselleen nimen kirjallisuusmaailmassa.
Virginia Woolf ja Leo Tolstoy
Leo Tolstoyn työ oli ja on edelleen erittäin arvostettu sekä Venäjällä että ulkomailla. Monien Tolstoi-teoksen ihailijoiden joukossa oli englantilainen kirjailija Virginia Woolf. Hän aloitti Tolstoyn lukemisen jo varhaisessa iässä, ja hänen vaikutuksensa löysi heijastusta fiktionteoksissaan, jotka koskettavat sotaa ja sosiaalisia luokkia, samanlaisia kuin Tolstoyn sota ja rauha. Yleensä Woolf ihaili myös monia venäläisiä kirjailijoita. Esseekokoelmassaan Virginia Woolf ja Venäjän näkökulma ilmaisevat näkemyksensä ja kirjoittavat kommentteja Tolstoille sekä Dostojevskille, Tšehoville ja Turgeneville.
George Charles Beresfordin Virginia Woolfin muotokuva © Wikimedia Commons
William Faulkner ja Anton Tšehhov
Anton Tšehhov on valitettavasti vähemmän tunnettu venäläinen kirjailija, mutta hänen panostaan ei voida unohtaa, koska hän vaikutti kokonaiseen nykyaikaisten kirjailijoiden sukupolveen. Hän paransi novellien kirjoittamista taidetta osoittaen, kuinka hahmo ja juoni voivat kehittyä vain muutaman sivun kuluessa. Tšehov piti myös erittäin tärkeänä yksityiskohtia - novellissa jokainen yksityiskohta on laskettava, tyhjille sanoille ei ole tilaa. William Faulkner oli yksi moderneista kirjailijoista, joita innosti Tšehhovin taito. Kun häneltä kysyttiin, mitä novellikirjoittajaa hän piti suurimmaksi, Faulkner nimitti vain Tšehhovin. Hänen mielestään, jos kirjailija kohtaa haasteen kertoa tarina niin nopeasti ja yksinkertaisesti kuin pystyy, "jos hän on ensimmäisestä vedestä, kuten Tšehhov, hän voi tehdä sen joka kerta kahdella tai kolmella tuhannella sanalla".
Carl Van Vechten William Faulkner © Wikimedia Commons
Ernest Hemingway ja Ivan Turgenev
Hemingway ja Turgenev ovat epätodennäköisiä otteluita, kun otetaan huomioon jälkimmäisen geneettinen, melkein naisellinen tarinankerronta. Siitä huolimatta Hemingway ihaili Turgenevin novellikokoelmaa Metsästysluonnokset, jossa kertoja on hahmo, mutta hän vain tarkkailee hänen ympärillään olevaa elämää. Kirjassa ei ole juoni, se on vain kokoelma paikkoja, hahmoja, tilanteita ja katkelmia heidän elämästään. Tämä kokoelma vaikutti Hemingwayn kerrontatyyliin, ja yhtäläisyydet näkyvät hänen kirjoittamissaan tarinoissa.
Hemingway työssä © Wikimedia Commons
Pablo Neruda ja Vladimir Majakovski
Vladimir Majakovski oli yksi Neuvostoliiton johtavista kirjailijoista, joka eteni futuristiliikettä ja johti sosialistista kirjailijaryhmää. Stalin itse ihaili hänen työstään maan sisällä ja jopa kiitti häntä. Chileläinen runoilija Neruda oli Neuvostoliiton ihailija ja arvosti Majakovskin työtä epätavanomaisesta lähestymistavasta kirjoittamiseen ja rohkeasta kielenkäytöstä. Neruda otti osa Majakovskin kirjoituksia, jotka heijastuivat sitten hänen runouttaan.
Pablo Neruda nauhoitusistunnossa vuonna 1966 © Wikimedia Commons
George Orwell ja Evgeny Zamyatin
Ennen Orwellin kuuluisan dystopian romaanin yhdeksänkymmentäkahdeksankymmentäeljä-romaanin julkaisua siellä oli Neuvostoliiton kirjailija Evgeny Zamyatin. Zamyatinin romaanin tarina on traaginen. Hän valmisti sen vuonna 1921 ja näki sen välittömästi kieltävän Neuvostoliitossa. Romaani näki valon vasta vuonna 1924 englanninkielisenä käännöksenä, ja Orwell kirjoitti sille myöhemmin arvion. Samankaltaisuudet ovat ilmeisiä - hahmot ja juoni toistuvat toisinaan. Päivän lopussa nämä kaksi teosta eivät kuitenkaan ole samoja, ja Orwell tuo uuden elämän juonelle, jonka hän ehkä lainasi Zamyatinilta. Kirjat eivät ole identtisiä, ja jos mitään, Orwellin mestariteos on kunnianosoitus Zamyatinin uraauurtavalle teokselle.
Muotokuva George Orwellistä © Wikimedia Commons
James Joyce ja Leo Tolstoy
Tolstoyn kirjoitustyyli löysi vaikutuksen myös James Joycen työhön. Kopioimalla Tolstoyn kertomuksen piirteet, kuten realismi ja yksinkertaisen jokapäiväisen elämän kuvaus, vain Joycelle keskittyi 1900-luvun Irlantiin. Joyce ilmaisi avoimesti ihailuaan Tolstoista. Joyce kirjoitti vuonna 1905 kirjeelleen veljilleen, että Tolstoi on ”pää ja hartiat muiden päällä”. 30 vuotta myöhemmin Joyce lähetti tyttärelleen joitakin Tolstoi-kirjoja, sanomalla kirjeessään, että tarina kuinka paljon maata ihminen tarvitsee, on ”suurin tarina, jonka maailman kirjallisuus tuntee”.
Alex Ehrenzweig James Joycen muotokuva © Wikimedia Commons
